Asukasvuorovaikutusta edistämässä

Tässä blogitekstissä esittelen yhteenvedon Espoossa kesän 2017 aikana järjestettyjen asukkaiden osallistumiseen perustuvien vieraskasvien torjuntatalkoiden tuloksista sekä kehitysideoista, joita asukkailta saatiin. Espoon kaupunkitekniikan keskus palkkasi minut toukokuussa 2017 edistämään kaupungin ja sen asukkaiden, yhdistysten sekä koulujen välistä yhteistyötä kaupungin luonnonhoidossa erityisesti vieraskasvien torjunnan osalta. Tartuin heti tilaisuuteen ja järjestin 20 vieraskasvien torjuntaan keskittynyttä tapahtumaa eri puolilla Espoota syyskuun loppuun mennessä. Talkoita järjestettiin luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden alueiden läheisyydessä, mutta myös sellaisilla alueilla, joilla asukkaat ja yhdistykset sitä erityisesti toivoivat. Espoon kaupungin järjestämiin vieraskasvitalkoisiin osallistui kesän aikana yhteensä 102 henkilöä. Vieraskasvitalkoot ajoittuivat pääosin arki-iltoihin kello 17–20 välille ja ne kestivät kohteesta riippuen 2–3 tuntia. Osallistujamäärä

Tässä blogitekstissä esittelen Espoon kaupungin kanssa solmimani Meidän puisto -sopimuksen mukaisen hankkeen Espoon Nihtisillassa. Edeltävästä blogitekstistä vielä kertauksena sen verran, että Meidän puisto -sopimus on esimerkki Espoo-tarinaan ja siihen sisältyvään Osallistuva Espoo -kehitysohjelmaan kuuluvasta palkitsevasta lähitekemisestä. Meidän puisto -sopimuksen kautta asukkaat ja yhdistykset pääsevät hoitamaan tai kunnostamaan asuinympäristöään tarkemmalla kädellä kuin mihin kaupungin omat resurssit riittävät. Asukkaiden harjoittamia lähiympäristön hoitotoimenpiteitä voivat olla esimerkiksi vesakon raivaaminen, heinikon niitto tai roskien keruu. Päätin hakea loppukesällä 2017 Meidän puisto -sopimukseen perustuvaa taimikonhoitohanketta kaupunkimetsään, jossa liikun vapaa-ajallani useita kertoja viikossa. Toinen sopimukseen sisältyvä kohde sijaitsee vuonna 2014 rakennetun Nihtimäen leikkipuiston välittömässä lähiympäristössä ja toinen Nihtisillantien meluvallin päällä. Hain Meidä

Tässä blogitekstissä keskustelen osallistumisesta Espoossa. Espoon kaupunki on hyväksynyt vuosia 2017–2021 koskevan Espoo-tarinaksi kutsutun strategisen suunnitelman. Strategian kautta pyritään siihen, että kaupungin toiminta on avointa, demokraattista ja helposti lähestyttävää. Tavoitteena on, että kaikki espoolaiset voivat osallistua ja vaikuttaa asuinkaupunkinsa kehittämistyöhön. Espoon tunnustetaan olevan jo nyt kestävän kehityksen edelläkävijäkaupunki, mutta sen on oltava myös sitä jatkossa. Espoo tarina pitää sisällään neljä poikkihallinnollista kehitysohjelmaa: Osallistuva Espoo, Innostava elinvoimainen Espoo, Kestävä Espoo ja Hyvinvoiva Espoo. Seuraavaksi perehdytään tarkemmin Espoo strategiaan kuuluvaan Osallistuva Espoo -kehitysohjelmaan. Sen päämääränä on helpottaa asukkaiden, yhdistysten ja yritysten osallistumista Espoossa. Ohjelmassa korostuvat mm. asukkaiden lähitekeminen, omatoimisuus sekä päätöksenteon ja demokratian kehittäminen. Espoossa ollaan herätty jo siihen

Tässä bogitestissä esitellään keskeisiä kaavoituksen osallistumis- ja vuorovaikutusmenetelmien käyttöön liittyviä ongelmia. Vuorovaikutus nähdään pelkkänä tiedottamisena Yleisen keskustelun mukaan joidenkin teknisten alojen asiantuntijat saattavat nähdä kaiken vuorovaikutuksellisen suunnittelun yksisuuntaisena asiaintuntijan tietotaitoa jakavana viestintänä. Asiantuntijat siis käyvät pelkästään kertomassa asukkaille suunniteltaviin kaavoihin liittyvistä asioista, mutta eivät halua saada asukkailta mitään lisätietoa. Muistan, että yliopistossa suorittamillani kaavoitusta koskevilla kursseilla käsiteltiin neljä osallistamisen mallia (Sairinen & Kohl 2004). Näen, että joidenkin teknisten alojen asiantuntijat käyttävät vuorovaikutteisessa suunnittelussa ns. osallisten koulutusmallia. Mallin mukaisesti toimiva asiantuntija pyrkii vähentämään yleistasoista tietämystä kouluttamalla maallikoita asiaintuntijatiedolla. Hän jättää huomioimatta osallisten antamat yleistasoista tietoa si

Tässä blogitekstissä esittelen yleisimpiä kaavasuunnittelun yhteydessä käytettäviä osallistumis- ja vuorovaikutusmenetelmiä, vaikka maankäytön suunnittelua ja rakentamista koskevissa säädöksissä ei määritelläkään, millä menetelmillä asukkaiden osallistumismahdollisuudet tulee järjestää.  Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 63 § mukaan osallistaminen voidaan toteuttaa laajuudeltaan hyvinkin erilaisena erityyppisissä kaavoissa. Nyrkkisääntönä kuitenkin on se, että osallistuminen järjestetään kaavan tarkoituksen ja merkityksen edellyttämällä tavalla. Mihin osallistumis- ja vuorovaikutusmenetelmiä sitten oikein käytetään? Niillä pyritään arvioimaan suunnitelmien aiheuttamia sosiaalisia vaikutuksia, joiden kirjo on hyvin laaja. Suunnitelmien toteutumisesta aiheutuvat muutokset voivat esimerkiksi vaikuttaa alueen väestörakenteeseen, kuten perhe-, ikä- ja sosiaalisetniseen rakenteeseen. Ne voivat myös aiheuttaa muutoksia ihmisten toiminnallisissa olosuhteissa, kuten alueen yritystoimi

Tässä blogikirjoituksessa esitelen lyhyesti, mitä maankäytön suunnittelua ja rakentamista koskevassa lainsäädännössä säädetään asukasvuorovaikutuksesta. Lisäksi käyn läpi lyhyesti kaavaprosessin vaiheet. Viittaan lainsäädännön osalta yksinkertaisuuden vuoksi vain pykäliin (§-merkki), vaikka ympäristöoikeuden opinnoissa edellytettiinkin pykälien jakamista momentteihin, momenttien jakamista kohtiin ja kohtien jakamista alakohtiin. Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1991)1 §:ssä säädetään, että lain tavoitteena on turvata jokaisen osallistumismahdollisuudet asioiden valmistelussa. Lisäksi lain tavoitteena on turvata vuorovaikutteisuus, asiantuntemuksen monipuolisuus ja avoin tiedotus käsiteltävinä olevista asioista. Lain 6 §:ssä säädetään, että kaavaa valmisteltaessa on oltava vuorovaikutuksessa niiden henkilöiden ja yhteisöjen kanssa, joiden oloihin tai etuihin kaava saattaa huomattavasti vaikuttaa. Samassa yhteydessä mainitaan, että kaavoja valmistelevien viranomaisten on tiedotettav

Tämä blogi käsittää sarjan kirjoituksia, joissa perehdytään asukkaiden ja muiden paikallisten toimijoiden mahdollisuuksiin osallistua tai vaikuttaa kaupunkien kaavoitusprosesseihin sekä luonnonhoitoon. Blogissa esitellään yleisimpiä vuorovaikutus- ja osallistumismenetelmiä sekä nostetaan esiin niihin liittyviä kehittämistarpeita. Lisäksi blogisarjassa esitellään ekosysteemipalveluiden käsite ja vihreäksi infrastruktuuriksi kutsutun strategisen maankäytön suunnittelun periaatteet. Minun oli tarkoitus alkaa kirjoittamaan tätä blogia jo viime kesänä, kun edistin Espoon kaupungin ja sen asukkaiden, yhdistysten ja naapurikuntien välistä yhteistyötä vieraslajien torjunnassa. Blogin kirjoittamiselle ei sitten riittänytkään aikaa, kun olin kahtena ja joskus jopa kolmena iltana viikossa vetämässä kuntalaisille vieraskasvien torjuntatalkoita eri puolella Espoota. Pajuangervon torjuntatalkoita vetämässä syyskuussa 2017. Kuva: Tiina Parkkima, Allergia-, iho- ja astmaliitto. Ensimm