Kaavoituksen osallistumis- ja vuorovaikutusmenetelmiin liittyvät ongelmat

Tässä bogitestissä esitellään keskeisiä kaavoituksen osallistumis- ja vuorovaikutusmenetelmien käyttöön liittyviä ongelmia.

Vuorovaikutus nähdään pelkkänä tiedottamisena

Yleisen keskustelun mukaan joidenkin teknisten alojen asiantuntijat saattavat nähdä kaiken vuorovaikutuksellisen suunnittelun yksisuuntaisena asiaintuntijan tietotaitoa jakavana viestintänä. Asiantuntijat siis käyvät pelkästään kertomassa asukkaille suunniteltaviin kaavoihin liittyvistä asioista, mutta eivät halua saada asukkailta mitään lisätietoa. Muistan, että yliopistossa suorittamillani kaavoitusta koskevilla kursseilla käsiteltiin neljä osallistamisen mallia (Sairinen & Kohl 2004). Näen, että joidenkin teknisten alojen asiantuntijat käyttävät vuorovaikutteisessa suunnittelussa ns. osallisten koulutusmallia. Mallin mukaisesti toimiva asiantuntija pyrkii vähentämään yleistasoista tietämystä kouluttamalla maallikoita asiaintuntijatiedolla. Hän jättää huomioimatta osallisten antamat yleistasoista tietoa sisältävät lausunnot. Tällöin asiantuntijan ja maallikon tietämyksen maailmat eivät kohtaa ja heidän välillään vallitsee epäluottamustila. Teknisten alojen asiantuntijat saattavat toimia myös ns. osallisten kuulemismallin mukaisesti. Tällöin asiantuntija- ja maallikkotieto kyllä kohtaavat kuulemisen kautta, mutta asukkaiden toiminnan vaikutukset itse suunnitteluprosessiin saattavat jäädä hyvinkin vähäisiksi. Kaupunkien suunnittelijoita kritisoidaankin yleisesti siitä, että he eivät edistä millään tapaa sitä, että asukkaiden ehdotukset johtaisivat konkreettisiin toimenpiteisiin suunnitteluprosessissa. Asukasvuorovaikutustilanteet olisivat onnistuneempia, jos asiantuntijat noudattaisivat ns. tiedontuoton yhteismallia. Siinä asiantuntijatieto ja maallikkotieto integroituvat toisiinsa vahvasti, sillä maallikot ovat mukana heitä itseään koskevan tiedon tuottamisprosessissa.

Yleisötilaisuuksissa ovat äänessä vain kaikkein aktiivisimmat puhujat

Yleisötilaisuuksiin liittyy paljon jännitteitä ja ongelmia. Niissä nousevat usein esiin ne kaikkein kriittisimmät äänet ja osapuolten tunteet saattavat kuumentua. Suurten yleisötilaisuuksien ei katsota kuitenkaan soveltuvan hyvin ristiriitojen käsittelyyn, vaan ne olisi paras ratkoa neuvotteluissa. Vielä suotavampaa olisi, jos ristiriitatilanteita päästäisiin ratkaisemaan ryhmätyöskentelyllä. Olen havainnut kaavoitusta koskevissa yleisötilaisuuksissa ongelmaksi myös sen, että keski-ikäiset ja eläköityneet henkilöt osallistuvat niihin nuoria sekä perheellisiä henkilöitä aktiivisemmin. Myös asukasyhdistysten ja luonnonsuojeluasioita painottavien järjestöjen jäsenet ovat aktiivisesti paikalla asukastilaisuuksissa. Kolmas yleisötilaisuuteen liittyvä ongelma on se, että enintään muutaman tunnin kestävän yleisötilaisuuden aikana ei ehditä luomaan yhteistä ymmärrystä käsiteltävinä olevista asioista. Tällä hetkellä ei ole olemassa mitään sellaista prosessia tai menetelmää, jonka kautta asukkaiden ehdotukset ja äänet johtaisivat varsinaisiin toimenpiteisiin. En tiedä, miten hyvin asiaa pystyisi edistämään parhaillaan käynnissä olevassa ympäristöministeriön johtamassa maankäyttö- ja rakennuslain uudistuksessa.

Kuva: Hannibal/Wikimedia Commos

Vuorovaikutteiseen suunnitteluun osallistuu vain samanmielisiä henkilöitä
Eilisessä (30.11.2017) konsulttiyritys Pöyryn Vantaan pääkonttorissa järjestämässä foorumissa nostettiin esille, että monesti kaavoitusta koskeviin yleisötilaisuuksiin ja työpajoihin osallistuu vain samanmielisiä henkilöitä. Jos paikalle sattuu saaapumaan muita, samanmieliset henkilöt istuvat yleensä aina saman pöydän ääressä. Suunnitelmaa ja suunnittelualuetta koskevia asioita ei pystytä tarkastelemaan laaja-alaisesti, eillei näihin tilaisuuksiin saada innostettua osallistumaan myös toisenlaisia arvoja tai ajattelutapaa edustavia ihmisiä.

Vuorovaikutusprosesseja ei dokumentoida tarpeeksi hyvin

Eilisessä (30.11.2017) foorumissa todettiin, että kaavoitukseen liittyvien vuorovaikutusprosessien kulusta ja niiden vaikuttavuudesta on olemassa vain vähän dokumentoitua tietoa. Jos vuorovaikutusprosesseja halutaan sujuvoittaa jatkossa, olisi niistä tärkeää alkaa dokumentoimaan tarkemmin. Raportoinnissa olisi syytä keskittyä myös kirjaamaan ylös ne asiat, jotka eivät näy varsinaisissa suunnitelmaraporteissa, mutta jotka ovat itse suunnitteluprosessissa keskeisessä asemassa. Vuorovaikutteisten suunnitteluprosessien vaiheista ja niiden annista raportoinnin lisäksi jatkossa olisi hyödyllistä raportoitava myös koko suunnitteluprosessista saadusta palautteesta.

Osallistumiseen ei tarjota mahdollisuutta riittävän aikaisin

Asukkaat kokevat, että kaavaprosessista tiedotetaan huonosti ja siihen on hankala osallistua sen alkuvaiheessa. Taustasyynä tähän voi olla se, että kaavoittajat kokevat haasteelliseksi löytää kaavan kannalta keskeiset osalliset. Ongelma korostuu etenkin rakentamattomien alueiden kaavoituksessa. Eilisessä (30.11.2017) konsulttiyritys Pöyryn järjestämässä foorumissa korostettiin moneen otteeseen sitä, että kaavaprosessien vireilletuloa tulisi kehittää niin, että kaavasuunnittelua koskeva keskustelu olisi mahdollisimman avointa heti niiden alusta lähtien. Näen, että tämä vaatii uusien menetelmien, kuten sosiaalisen median kanavien hyödyntämistä. Kun osallisille tarjotaan mahdollisuus osallistua kaavan suunnitteluun riittävän varhaisessa vaiheessa, ehtivät osalliset ottaa kantaa kaavan tavoitteisiin, suunnitteluperiaatteisiin ja vaihtoehtoihin, mikä vähentää mahdollisia ristiriitoja myöhemmissä suunnitteluprosessin vaiheissa. 

Olen havainnut, että asukkaiden vähäinen aktiivisuus kaavasuunnittelutyön alkuvaiheessa ei aina johdu suoraan asiantuntijoiden kyvyttömyydestä tavoittaa keskeisesiä osallia. Monilla ihmisillä vaikuttaa olevan tapana osallistua suunnitteluun vasta silloin, kun he kokevat suunnitelman koskevan heidän välitöntä asuinympäristöään.

Kirjalliset lähteet:

Sairinen R & Kohl J (2004): Ihminen ja ympäristön muutos: Sosiaalisten vaikutusten arvioinnin teoriaa ja käytäntöjä. Aalto-yliopiston teknillinen korkeakoulu, Espoo.