Vihreä infrastruktuuri on strategista maankäytön suunnittelua

Tässä blogitekstissä avaan teille vihreän infrastruktuurin käsitteen sekä kerron esimerkin avulla siitä, millaista työtä haluaisin vihreän infrastruktuurin parissa tehdä.

Vihreä infrastruktuuri voidaan määritellä tilanteesta riippuen joko strategisen maankäytön suunnittelun välineeksi tai strategisesti suunnitelluksi verkostoksi. Strategisen maankäytön suunnittelun välineenä vihreällä infrastruktuurilla tarkoitetaan toimintaa, jolla pyritään turvaamaan samanaikaisesti sekä luonnon monimuotoisuusarvojen säilyminen että ekosysteemipalveluiden tuotanto. Strategisesti suunniteltuna verkostona vihreä infrastruktuuri koostuu niin luonnonalueista kuin ihmisten luomista viheralueista (esim. pihat, puistot, viherkatot ja peltoalueet), jotka on suunniteltu tuottamaan erilaisia ekosysteemipalveluita ihmisille. Kaikki strategisesti suunnitellun verkoston kasvulliset osat ovat lisäksi yhteydessä toisiinsa viheryhteyksillä, jotka palvelevat samanaikaisesti ihmisten liikkumista ja virkistäytymistä sekä eläinten ja kasvien liikkumista. Perinteisessä luonnonsuojelubiologiassa eläinten ja kasvien liikkumista palvelevista yhteyksistä luonnonalueiden välillä käytetään nimitystä ekologinen yhteys tai ekologinen käytävä.

Ihmisen rakentama lampi ja taustalla häämöttävä tammivaltainen luonnonsuojelualue turvaavat yhdessä luonnon monimuotoisuuden säilymistä sekä ekosysteemipalveluiden tuotantoa.

Koska vihreä infrastruktuuri turvaa samanaikaisesti sekä luonnon monimuotoisuusarvojen säilymisen että ekosysteemipalveluiden tuotantokyvyn, on sen avulla mahdollista ratkaista samanaikaisesti ja kustannustehokkaasti useita yhteiskunnallisia haasteita. Tämä onnistuu parhaiten, kun ensin selvitetään, mihin kaupunkiluonnon ihmisille tuottamiin ekosysteemipalveluihin kohdistuu suuria käyttötarpeita kaupunkiluonnon eri käyttäjäryhmien, kuten eri ikä- ja väestöryhmiin kuuluvien asukkaiden, harrastejärjestöjen jäsenten tai pienyrittäjien näkökulmasta. Kun ekosysteemipalveluiden tarjontaan kohdistuneet käyttötarpeet on selvitetty, on hyvä lähteä selvittämään, mitkä alueet tuottavat parhaiten kutakin ekosysteemipalvelua. Esimeriksi erilaiset metsä- ja suotyypit sekä puisto- ja piha-alueet voivat tuottaa ihmisille toisistaan paljonkin poikkeavia ekosysteemipalveluita. Kun ekosysteemipalveluiden tuotantokyvyn tarkastelussa huomioidaan vielä alueen luonnontilaisuuden taso tai puuston ikä, saattaa sen arvo tietyn ekosysteemipalvelun tuottajana laskea tai nousta.

Seuraavaksi esittelen teille vihreän infrastruktuurin mukaista strategista suunnittelua edistävän projektin, jonka parissa voisin kuvitella työskenteleväni.

Minua kiinnostaisi ryhtyä projektiin, jossa tilaajana toimivalle kunnalle tai maakunnalle luotaisiin yhdessä kaupunkiympäristön eri käyttäjäryhmien kanssa uudenlaisia ekosysteemien kulttuuripalveluiden tuotannosta kertovia paikkatietoaineistoja. Projektissa keskityttäisiin luomaan tällä hetkellä vain luonnon monimuotoisuusarvoista kertoville paikkatietoaineistoille, kuten Metsäkeskuksen Metsävara-aineistojen metsä- ja suokuviotyypeille niiden kulttuuripalveluiden tuotantokyvystä kertovaa ominaistietoa. Samalla selvitettäisiin, miten tietyn metsä- ja suokuviotyypin ikä tai luonnontilaisuuden taso vaikuttaa kaupunkiluonnon eri käyttäjäryhmien näkökulmasta sen tuottamien kulttuuripalveluiden määrään ja laatuun. Käyttäjäryhmiä projektissa voisivat olla esimerkiksi eri ikä- ja väestöryhmiin kuuluvat asukkaat, harrastejärjestöjen jäsenet sekä matkailijat. Projektiin sisältyisi luento- ja maastotyöskentelyosuus. Luento-osuudella asiantuntija esittelisi eri käyttäjäryhmille kattavasti kaikki tähän asti tunnistetut kaupunkiluonnon ihmisille tuottamat kulttuuripalvelut. Sen jälkeen käyttäjäryhmät pääsisivät itse maastoon määrittelemään kustakin metsä- ja suokuviotyypistä valituille esimerkkikohteille niiden tuottamia kulttuuripalveluita ja niiden laatua.

Näen, että tällaiselle ympäristökasvatukseen ja ihmisten osallistumiseen perustuvalle tutkimukselle voisi olla tarvetta, koska ekosysteemipalveluiden on todettu moneen kertaan olevan vielä huonosti ihmisen tiedossa niin paikallisella kuin alueellisella tasolla, mutta silti ne muodostavat yhdessä luonnon monimuotoisuuden kanssa ihmisten hyvinvoinnin perustan. Lisäksi Suomessa ja maailmalla on sitouduttu kehittämään vihreäksi infrastruktuuriksi kutsuttua strategista maankäytön suunnittelua. Lisäksi tähän saakka tehdyissä vihreän infrastruktuurin mukaisten alueiden arvottamiseen perustuvissa tutkimuksissa on ollut ongelmana se, että luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemien kulttuuripalveluita kuvaavat paikkatietoaineistot ovat olleet liian irrallisia toisistaan. Esimerkiksi suurimmalle osalle Metsäkeskuksen Metsävara-aineistojen metsä- ja suokuviotyypeistä on määritelty vain luonnon monimuotoisuuden tasosta kertovia ominaisuuksia, vaikka todellisuudessa kaikki luontotyypit tuottavat edes jonkinlaisia ekosysteemien kulttuuripalveluita ihmisille. Metsävara-aineistoista näkee, että vain murto-osa metsä- ja suokuviotyypeistä käsittää tiedon kulttuuripalveluiden esiintymisestä esimerkiksi niille määritellyn käyttötarkoituksen tai luonnonmuistomerkkien, kulttuuri- ja muinaisjäännösalueiden esiintymisestä kertovien tietojen perusteella. Projektille voisi olla siis tässäkin mielessä suuri tarve, koska se kehittäisi ekosysteemipalveluita kuvaavia paikkatietoaineistoja niin, että ne olisi helpompi yhteensovittaa luonnon monimuotoisuutta kuvaavien paikkatietoaineistojen kanssa. Projekti tuottaisi yleistävän mallin, jolla voitaisiin määritellä jokaiselle erilaiselle kaupunkimetsäkuviotyypille sekä niiden monimuotoisuus- että kulttuuripalveluarvoista kertovat paikkatietotasot ja niiden painoarvot. Tosin aineistojen arvottamisessa tasapainoteltaisiin ihmisten subjektiivisten ja objektiivisten näkökulmien välillä.